Mutta palataan arkeen. Aloitetaan hyvän small talkin tapaan rakastamastani aiheesta eli säästä.
Talviaika Manner-Espanjassa edes täällä rannikolla ei ole erityisen lämmin. Yölämpötilat jäävät usein alle kymmenen asteen, ja koska seinissä ei ole eristeitä, lämpö laskee nopeasti myös sisätiloissa. Meillä ei ole alakerrassa muuta lämmitintä kuin irtopatteri. Aamuisin kun kömmimme yläkerrasta kahvinkeittoon, pitää ensin varustautua. Pitkähihaista paitaa ja fleeceä päälle sekä villasukkaa jalkaan, ennen kuin patteri ja aurinko alkavat lämmittää torppaa. Tähän aikaan vuodesta aurinko vielä kuitenkin päiväsaikaan lämmittää ihan kivasti.
Aamupalan jälkeen homma etenee niin, että J jää alakertaan opiskeluhommiin ja minä yritän viettää kattoterassilla aikaa niin paljon kuin pystyn. Suojassa ja auringossa tarkenee ihan pikkuvaatteissakin. Kiitos kysymästä: olen jo kivasti ruskettunut, ja mikä parasta, valoa on täällä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Päivä on tälläkin hetkellä jopa kolme tuntia pidempi kuin mitä se on Helsingissä. Siinä ajassa ehtii jos vaikka mitä.
Meillä on tavoitteena kävellä ulkona joka päivä vähintään 10 000 askelta. Iltapäivisin lounaan jälkeen lähdemme sen kummemmin suunnittelamatta vain johonkin. Usein käymme merenrannalla katselemassa tulevaisuuteemme eli asuntoautoja. Tietyn niemen nokkaan kokoontuu joka päivä kymmeniä asuntoautoja ympäri Eurooppaa. Jonakin päivänä kuulkaas meilläkin on vielä karavaani alla.
Kävelyreissuillamme poikkeamme yleensä myös ruokakaupassa. Suosikkikauppamme ovat lähin Consum sekä Aldi, joka on auki myös sunnuntaisin. Kauppalaskut ovat täällä huomattavasti pienemmät kuin Suomessa, mutta jotkin tuotteet maksavat ihan yhtä paljon, kuten kylmäsavulohi.
Entä tarvitseeko muistuttaa, paljonko alkoholi täällä maksaa? Muistutan silti: kaupassa pullo cavaa maksaa pari euroa. Ravintoloissakaan se ei maksa juuri mitään. Iso lasillinen talon viiniä pari euroa, tuoppi olutta 2,50-3 euroa.
Sen lisäksi, että viinaa saa täältä maitokaupoista, hivenen huvitti, kun Twitterin virrassa tuli näkyviin mainos paikallisen ruokakaupan, Mercadonan, viski- ja brandyvalikoimasta. Kamalaa! Mutta kymmenen jälkeen alkoholia ei täälläkään saa myydä. Paitsi tiskin alta saimme kerran ostettua bisseä Barcelonan-reissullamme. Sääntöjä ei muutenkaan noudateta täällä niin kirjaimellisesti, kuten nopeusrajoituksia. Ne ovat ilmeisesti vain suosituksia.
Vettä roudaamme kaupasta J:n kädet verillä, tai haemme autolla isomman satsin kerralla. Täällähän voisi myös käyttää kraanavettä, mutta minäpä keitän pastatkin pullovedessä. Ällöttää nimittäin kaikki, mikä liittyy viemäreihin. Niistä puheen ollen meillä on toistaiseksi näkynyt ainoastaan kaksi torakkaa. Silti niihin ei vain ikinä totu. Koko ajan saa pälyillä ympärilleen, että näkyykö jotain epämääräistä liikettä lattialla. Kattoterassillekin kun menen, puistelen terassikengät siltä varalta, että niissä lymyää jotain odottamatonta. Vainoharhaista tiedän.
Yksi arkinen, mutta erityisen silmiinpistävä ero Suomeen ovat näkyvästi itseään myyvät nuoret naiset. He päivystävät keskellä kirkasta päivää maanteillä liikenneympyröiden tai risteävien teiden kohdalla, mutta myös ihan täällä Torreviejassa kävelylenkkiemme varrella on muutama tienpätkä, missä heitä näkee seisoskelemassa vesipullojen tai limpparitölkkien kanssa.
Maksullisista naisista oli vaikea keksiä mitään sopivaa aasinsiltaa iltaohjelmiimme, joten kerron nyt vain sen, että Yle Areena ja muut netti-tv-palvelut sekä Helmetin e-kirjasto (kirjoja JA lehtiä!) ovat aivan loistavia palveluita tällaisille matkaajille!
Koska aloitin tämänkertaisen postaukseni seinistä niin lopetankin seiniin. Edellisessä kirjoitetuksessani kerroin seinänaapuristamme, nuoresta espanjalaisesta naisesta, joka soittaa karseaa latinopoppia. Musiikki kuuluu huonosta äänieristyksestä johtuen erittäin hyvin myös meillä. Yritin silloin olla positiivinen, kun sanoin, että kyllä tähän maahan ääntä mahtuu. Ei muuten mahdu! Harkitsin erään kerran jo koputtamista naisen ovelle, mutta J totesi, että ei se mitään auta. Ei varmaan niin. Naapurisopu ja silleen. Niinpä keräsin vitutukseni kasaan ja kapusimme evakkoon yläkertaan. Keitimme glögit mukaan, laitoimme ilmalämpöpumpun hurisemaan lämpöä, sytytimme kynttilän ja ratkoimme yhdessä ristikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti