Edellisen kerran kun vietimme talven Torreviejassa, olin vakaasti sitä mieltä, että seuraava talvehtimispaikkamme on jossain ihan muualla. Espanjassa on mitä upeampia seutuja, ja Torreviejaa olin parjannut yhdeksi Espanjan rumimmaksi kaupungiksi. Siellä täällä sellaista hökkeliä, hoitamatonta nurkkaa, roskaa ja koirankakkaa.
Haaveilin elostamme vähän pohjoisemmassa Espanjassa, jossain päin Kataloniaa lähempänä Barcelonaa, suosikkikaupunkiani. Näin mielikuvissani meidät haahuilemassa päämäärättömästi keskiaikaisessa vanhassakaupungissa ja Montjuïcin vihreillä rinteillä patonki kainalossa, piipahtamassa museoihin, istahtamassa kulmabaariin kahville (kaljalle), ihailemassa Gaudin luomuksia ja viikonloppuisin patikoimassa pohjoisen Espanjan vehreillä vuorilla.
Tänne Torrviejaan muiden turistien joukkoon kuitenkin palasimme, ja syy oli puhtaasti käytännöllinen. Jotta eläminen on huoletonta ja kivaa, arjen on toimittava sujuvasti. Ja jotta arki sujuu, asunnon on oltava kunnollinen. Espanjassa, varsinkin rannikon lomakohteissa on asuntoja vapaina runsaasti erityisesti talven ei-sesonkikaudella, mutta tarjonta on monenmoista, eikä asuntojen esittelyteksteihin kannata sokeasti luottaa.
Päätös oli siten lopulta helppo, kun saimme vuokrattua saman viihtyisän asuntomme kuin missä asuimme pari vuotta aiemmin. Tiesimme, että kylmää ja kuumaa vettä tulee hanoista, netti toimii, asunto on etelään eli aurinkoon päin (tärkeä asia talvella!), kahden tilavan asuinkerroksemme yläpuolella on kiva kattoterassi, kämppä on siisti ja kuiva, home ei kuki nurkissa ja makuuhuoneissa on elintärkeät ilmalämpöpumput, joilla kylmimpään talviaikaan saa puhallettua lämpöä huoneisiin. Lisäksi vuokraan sisältyvät vesi ja sähkö, joista usein joutuu maksamaan erikseen kulutuksen mukaan. Erityisen bueno opiskelijabudjetillemme!
Asuntomme löytyi alunperin yhdeltä kansainväliseltä loma-asuntojen vuokraussivustolta www.espanja-loma.fi, kun edellisellä kerralla etsin siskolleni lyhytaikaista majapaikkaa muutaman päivän vierailulle.
Kunnollisen asunnon löytäminen nousi meille siis ykköskriteeriksi, kun halusimme välttää kaikkea ylimääräistä säätämistä. Pientä säätöä on silti ollut, kun vessanpönttömme säiliö alkoi vuotaa. Se saatiin onneksi korjattua, kun ehta puolalainen putkimies saapui hätiin.
Pientä kulmakarvojen nostamista on aiheuttanut myös seinänaapurimme, nuori espanjalaisnainen, jonka soittama latinopoppi ja laulu kuuluvat selvästi myös meille äänieristämättömien seinien läpi. No, kyllä tähän maahan ääntä mahtuu.
Alla pari kuvaa kattoterassiltamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti