Miten matka meni?

Edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut pitkä tovi. Olemme kyllä tämänkin vuoden huhtikuussa lomailleet Espanjassa Barcelonassa ja Blanesissa parin viikon ajan, mutta riviäkään tekstiä en saanut siitä seikkalusta aikaiseksi. Jo silloin suunnitelmissamme oli jättää pipot talveksi kotiin ja suunnata Espanjaan. Ja täällä sitä nyt ollaan. Aloitetaan matkasta. Kerron sitten myöhemmin, miksi päädyimme taas Torreviejaan.

Auto sunnuntai-iltana laivaan, laivan baariin kippistelemään lähdöllemme ja kappas, alkoikin sataa sakeana räntää. Voiko parempaa ajoitusta ollakaan? No juu. Jos päivää aikaisemmin olisimme lähteneet, olisi säästynyt siltäkin näyltä. Jos joku ei siis vielä tiedä, en tykkää Suomen talvesta, en sitten yhtään.

Matkustajia oli vähän, mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Edellisellä kerralla kun häivyimme talveksi Suomesta kuukautta aikaisemmin, talvehtijoita ja rekkakuskeja oli huomattavasti enemmän.

Laivamatka Saksaan kestää toista vuorokautta, mutta se menee yllättävän joutuisasti tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Ehkä se tuli tarpeeseen. Ruokailut laivalla ovat matkan kohokohta. Plussaa erityisesti brunssista, jossa saa käydä aukiolon aikana kahteen kertaan. Televisiota tuli tuijotettua päivän aikana enemmän kuin kotona kuukaudessa. Netti ei laivalla toimi kuin erillisestä maksusta, ja hyvin tulimme toimeen hetken ilmankin.

Leppoisan hytissä löhöilyn jälkeen todellinen matkanteko vasta alkoi. Niin kivaa kuin maisemien vaihtuminen onkin, autoilu Euroopan halki rekkojen ja muiden autojen seassa lukuisine kaistoineen ja liittymineen sata lasissa on paikka paikoin yhtä helvettiä. Olin luvannut ennen matkaa, että autan tarvittaessa vain suunnistamisessa ja muuten pidän pelkääjän paikalla turpani kiinni. Kaikkeni yritin, mutta muutaman kerran oli pakko ynistä ja jokunen v-sanakin päästää. Kuski itse kuvaili ajomatkaa samoin sanoin kuin britti hernekeittoa: mielenkiintoista.

Ajomatkaa kertyi Travemundesta Espanjan Torreviejaan 2 500 kilometriä Saksan, Luxemburgin ja Ranskan kautta, ja kaksi läheltä piti -tilannetta tuli koettua. Ja testattua samalla auton jarruja. Ensimmäisellä kerralla reilun satasen vauhti tyssäsi ruuhkassa kuin seinään, ja peräänajo oli lähellä.

Toisella kerralla näimme tien yläpuolella olevassa kyltissä varoituksen liittyen johonkin eläimeen, mutta kun mitään ei pitkään aikaan näkynyt, asia unohtui. Kunnes havahduin siihen, että edessä jarrutettiin rajusti ja musta iso koira syöksyili paniikissa kaistallamme. Koska olimme moottoritiellä, ajoväylä oli tietysti aidoitettu molemmin puolin, eikä koiraparka päässyt sieltä pois. Ainoastaan reilut välimatkat autojen välissä pelasti meidät kunnon rytinältä ja ketjukolarilta. Koirakin selvisi onneksi siitä tilanteesta.

Laiva tulee satamaan myöhään illalla, ja parissa tunnissa ehtii ilta-aikaan sujuvasti ohittamaan yhden isoista ja päiväsaikaan ruuhkaisista solmukohdista eli Hampurin. 

Yöpymiset olimme varanneet etukäteen läheltä moottoriteitä niin, ettei tarvinnut lähteä seikkailemaan syvälle kaupunkeihin. Ensimmäisen yön vietimme Bremenissä, ja sieltä jatkoimme seuraavana päivänä Ranskan puolelle Nancyyn. Nancystä ajoimme keskiviikkona Etelä-Ranskaan Montpellieriin ja torstai-iltana olimme jo Espanjassa Valenciassa. Ja perjantaina ajoimme perille Torreviejaan. 

Saksassa ja Pohjois-Ranskassa oli muuten ihan yhtä kylmä kuin Suomessa. Vasta Etelä-Ranskassa helpotti ja tarkeni vihdoin t-paidassa.

Ranskassa ja Espanjassa matka eteni pääsiasiassa tietulliteitä isoimpia kaupunkeja lukuunottamatta. Rahaa niihin paloi yhteensä 130 euroa. Mutta tiet ovat hyviä, ja pysähdyspaikat erinomaisia kahvila- ja huoltoasemapalveluineen sekä vessoineen.

Merkille pantavaa on muuten se, että isoimpia kaupunkikeskittymiä lukuunottamatta Eurooppa on pelkkää landea ja viljelysmaata. Esimerkiksi Espanjassa moottoriteiden varsilla kasvaa silminkantamattomiin appelsiini-, sitruuna- ja oliivipuita. Että sieltä isojen teiden reunuksilta ne meidän ja teidänkin syömät sitrus- ja muut hedelmät ovat todennäköisesti peräisin. Nam vaan pakokaasuille!