Ihan ku teltassa asuis

Kuuleeko koko maailma, että sain ensimmäisen opintojaksoni pakettiin! Vaikka niin kovasti kirjoittamisesta tykkäänkin, runoilijaa minussa on yhtä paljon kuin täällä rakennuksissa äänieristeitä. Runouskurssi piti kuitenkin suorittaa, koska väistelin sitä viimeiseen asti kirjoittamisen perusopinnoissa. Osa kurssilla analysoitavista runoista oli aivan käsittämätöntä tekotaiteellista paskaa, vaikka ihan näillä sanoilla en niitä kehdannutkaan ruotia. En vain käsitä, miksi asioita ei voi sanoa ymmärrettävästi, vaan ne pitää piilottaa joidenkin täysin mystisten kielikuvien taakse. Se on kuin leikkisi piilosta, jossa toista ei voi ikinä löytää. Jos antaisin niitä runoja teille luettavaksi, uskon, että jokainen olisi samaa mieltä siitä, että elämän tarkoitus tai maailmankaikkeuskin ovat helpompia ymmärtää. Odotan mielenkiinnolla palautetta kurssista.

J:kin on ollut ahkerana nenä kiinni kirjoissa ja sai ensimmäisestä kurssistaankin kiitettävän arvosanan. On se niin noheva! Ehdotin tässä päivänä eräänä, että pitäisiköhän meidän ottaa vähän iisimmin ja lintsata koulusta. Juoda vain kaljaa ja avata cava-pullo. Mutta ei, olemme niin ärsyttävän tunnollisia ja kunnollisia eli suomeksi sanottuna tylsiä, että ei vaan pysty. 

Mutta kuulkaas joulun tienoilla täällä ei ollut lainkaan tylsää. Yhtenä aamuna seiskan jälkeen heräsimme siihen, kun naapurin nuori nainen kolisteli kotiinsa. Tuli ilmeisesti yökerhosta, joka on auki puoliltaöin aamuun asti. Sen jälkeen seinän takaa alkoi kuulua huutoitkua, lohdutonta nyyhkytystä ja avautumista jollekin puhelimitse. Näinä tällaisina hetkinä sitä toivoisi, että osaisi sen verran espanjaa, että voisi edes kerrostalokytätä kunnolla. Nyt ei ollut hajuakaan siitä, että mistä oli kyse muuta kuin että oltiin jonkin todella suuren draaman äärellä. 

Sen aamun jälkeen naapurissa alkoi koko joulun kestävä helvetinmoinen ralli. En sitten tiedä, liittyikö itku siihen, mutta naisen luokse ilmestyi sen jälkeen poikaystävä, tai mikä lie kalakaveri, koska kaverista ei ole sitten joulunpyhien jälkeen kuulunut enää yhtään mitään. Paino siis sanalla kuulunut. Nyt taas muistutan olemattomista äänieristeistä ja siitä, että makuuhuoneemme ovat vierekkäin. Jokainen voikin sitten laittaa silmät kiinni ja kuvitella (kuunnella) mielessään loput. 

Myös toisella puolella kämppäämme oli joulun aikaan asutusta, ilmeisesti vain väliaikaisia turisteja. Heistä ei ollut harmia. He vain kolistelivat imuroidessaan ydinvoimalalta kuulostavalla imurilla (meillä on muuten ihan samankuuloinen imuri) ja välillä lauloivat. J totesi jossain vaiheessa rallia, että "ihan ku teltassa asuis". 

Alakerran olkkarissamme on muuten aamuisin myös ihan telttafiilis, mutta vähän toisesta syystä. Alin mitattu lämpötila siellä on toistaiseksi 15,5 astetta. Tänä aamuna J söi aamupalaa pipo päässä, vaikka meidän pipot jäivätkin kotiin.

Joulun aikaan täällä oli yllättävän paljon ihmisiä, kun muuten tähän aikaan vuodesta kaupunki on todella rauhallinen. Silti ruokakaupoissa ei ollut minkäänmoista ruuhkaa, eikä muutakaan jouluhössötystä ollut havaittavissa. Täällä on tosiaan nyt sydäntalvella niin rauhallista, että osa ravintoloistakin on kokonaan suljettu. Uudenvuodenaattona osa muuten avoinna olevista ravintoloista oli nekin kiinni, tai jos olivat auki, niissä oli tarjolla vain jokin 20 ruokalajin lihaisa menu ja ohjelmaa moneksi tunniksi. Juu ei kiitos. Päädyimme lopulta pienen etsiskelyn jälkeen thaimaalaiseen ravintolaan, jossa olikin erinomaisen hyvää ruokaa. Ja toinen pöydällinen suomalaisia. Jotka soittivat ravintolassa omaa musiikkia, muun muassa Lauri Tähkää. Siis mitä helvettiä?!

Nyt joku varmaan ajattelee, että hankkikaa oma elämä. Olen kuulkaa ihan samaa mieltä. Huomenna lähdemme sitä etsimään Madridiin. Voi olla, että junamatkalla teemme ihan pikkiriikkisen myös koulutöitä.

Heips!

S