Jos ei Etelä-Suomen harmaudessa saa tavoiteltua vanhaa kunnon joulufiilistä, ei sitä tunnelmaa ole täälläkään. Pihalla palmut huojuvat, nurmikko vihertää, on kirkasta ja valoisaa ja papukaijat lentelevät ympäriinsä. Jouluksi on vielä luvattu erityisen lämmintä, pariakymmentä astetta. Suunnitelmissamme onkin jouluaattona nauttia auringosta kattoterassillamme ja hörppiä kuumaa glögiä.
Joulumieltä ainakin pienesti nostattaa tietysti jouluruoka. Olemme jo hakeneet Suomi-kaupasta lanttu-, porkkana- ja perunalaatikoita sekä suomalaista joululimppua, ja J:lle vielä joulumakkaroita. Täällä on siis kaksikin suomalaisten pitämää kauppa-kahvilaa, joista saa suomalaisia tuotteita ja joissa voi pelata vaikka bingoa.
Saksalaisista kaupoista, kuten Aldista ja Lidlistä saa hehkuviiniä, joka menee glögin puutteessa mainiosti. Sieltä hamstrasimme myös lohta, ennen kuin loppuu. Ja norjalaisten pitämästä kaupasta, Scandigosta, ostimme sillit ja punajuurisalaatit. Paikallisesta kukkakaupasta haimme ison ja näyttävän joulutähden. Joulutähti on ehdottomasti myös espanjalaisten suosikkijoulukukka. Punaisia joulutähtiä on istutettu puistoihin ja niitä kasvaa myös sellaisina puumaisina pitkinä puutarhakasveina ihmisten pihoilla.
Että mitäs muuta sitä vielä ihminen jouluksi tarvitsee? Ai niin, jälkiruokaa. Polvorónit ovat sellaisia mantelikakkusia, joita on joulun aikaan myynnissä ihan joka kaupassa isoissa laareissa itsepoimintana tai valmiiksi paketoituina. Ne ovat ehkä ennemminkin hauskannäköisiä erivärisine paperikääröineen kuin hyvänmakuisia, mutta kuuluvat espanjalaiseen jouluun, myös meille.
Ehkä erikoisin jouluperinne täällä ovat jouluseimet. Niitä on jokaisessa espanjalaisessa kaupungissa ja kylässä, ja ne ovat usein hillittömän isoja rakennelmia sisä- tai ulkotiloissa. Torreviejassa jouluseimirakennelma löytyy kirkkoaukiolta. Katalonian alueella jouluseimeen liittyy lisäksi ihan omanalaisensa hämmentävä piirre: kakkaavat hahmot.
Kakkijoille on ihan oma nimikin täällä, caganer. Jos laittaa Googlen kuvahakuun caganer-sanan, niin jopas alkaa näkyä jos jonkinlaista paskojaa Trumpista ja muista kärkipoliitikoista artisteihin ja jalkapallotähtiin. Torreviejan seimessä ei ole ketään kuuluisaa kakkijaa, vaan ihan perinteinen paimen. Siinä se kyykkii Jeesus-lapsen talliasetelman vieressä. Kuva löytyy alempaa.
Syytä tälle perinteelle ei kait kukaan tiedä varmasti. Ehkä se on vain espanjalaista huumoria. Ainoan järkevän selityksen kakkijoille löysin tasa-arvosta. Poliitikoiden ja muiden julkisuuden henkilöiden kakkaavilla hahmoilla halutaan viestittää, että loppujen lopuksi julkimot ja päättäjät ovat ihan samanlaisia peruspaskojia kuin me tavalliset ihmisetkin.
Tasa-arvoista joulua meille kaikille paskahousuille!
S
Kun saavuimme autolla Espanjaan, teiden varsilla näkyi silminkantamattomiin appelsiini- ja sitruunapuita. Etelämpänä Espanjassa maanteiden laitamilla taas kasvaa kilometrikaupalla manteli- ja varsinkin oliivipuita. Sen huomasimme, kun ajoimme minilolmalle Sevillaan, noin 600 kilometrin päähän Torreviejasta.
Espanjalaiset ovatkin tosi kovia oliiviöljyn tuottajia, niin määrällisesti kuin laadullisesti. Maailman parhaita. El País -lehden mukaan vuosittaisessa kansainvälisessä kilpailussa kaikki parhaat palkinnot menivät tänäkin vuonna espanjalaisille. Kaikista parhaat arviot sai oliiviöljy nimeltään Oro Bailén Picual. Hypistelin pulloa jo kertaalleen Carrefourissa (iso hypermarket), mutta kait sellainen täytyy vielä napata ostoskoriinkin, kun seuraavan kerran tästä huushollista loppuvat öljyt.
Kehuin jo aiemmassa postauksessani Espanjan teitä, mutta kehutaan vielä. Lähes koko matka Torreviejasta Sevillaan on kaksikaistainen ja nopeusrajoitus 100-120 kilsaa tunnissa. Liikennettä oli mennen tullen todella vähän, joten matka eteni ihanan joutuisasti. Maasto on osan matkaa kauniin vuoristoista, ja matkan varrella siintää myös luminen Sierra Nevada. Siellä pääsisi jo laskettelemaan, jos yhtään kiinnostaisi. Juu ei kiinnosta, mutta kuvasin kotimatkalla pienen videopätkän lumivuorista. Ovathan ne kieltämättä upeita!
Varasimme Sevillasta hotellin sisäänmenoväylän varrelta kaupungin itäosasta, jotta auton kanssa ei tarvinnut lähteä seikkailemaan ahtaaseen ytimeen. Kävi sitten sillä tavalla kivasti, että hotellin lähettyvillä oli ainoastaan yksi vapaa parkkipaikka, mistä olimme tietysti kovin mielissämme. Kunnes seuraava aamu valkeni ja selvisi syy vapaalle paikalle ison vehreän puun alla: automme oli kuorrutettu linnunpaskalla. J:n sanoin punainen automme näytti isolta kärpässieneltä.
Sevillassa on melko uusi metro, valmistunut vasta kymmenen vuotta sitten. Linjoja on Helsingin tapaan simppelisti vain yksi, ja sillä kuljimme keskustasta takaisin hotellille päin, pienen kävelymatkan päähän.
Sen sijaan ihan hotellin vierestä pääsi kätevästi bussilla keskustaan. Mutta voi taivas sitä kälätyksen määrää. Jokainen puhui jollekin, puhelimeen tai toisilleen tai ehkä itsekseen, en yhtään ihmettelisi, kovaan ääneen ja kaikki yhtä aikaa. Mietin siinä sitten, että jos itse joutuisin puhumaan tuollaisella paatoksella koko bussimatkan ajan, olisin sen jälkeen todennäköisesti niin uupunut, että piiloutuisin loppupäiväksi omiin oloihini ja hiljaisuuteen.
Naureskelin hiljaa itsekseni myös sellaiselle ajatukselle, että mitähän täkäläiset tykkäisivät joukkoliikennevälineisiin suunnatusta Älä kailota -kampanjasta, jota itsekin olen ollut aikoinaan Suomessa koordinoimassa. Siis Suomeenhan se sopi kuin oliivipuu Espanjaan, ja se sai paljon kiitosta kansalaisilta, mutta ei se kyllä täällä menestyisi.
Kaupungilla meno vasta olikin hilpeää. Oli lauantai ja lounasaika. Ihmiset olivat kokoontuneet tapaamaan toisiaan baareihin ja seisoskelivat lasit kädessä valtavina joukkoina pitkin katuja baarien edustoilla, ykköset päällä. Meteli oli kuin vuoristoradassa. Suomessa ei ole edes vappuna yhtä railakasta menoa kuin näillä perusviikonloppuna keskellä päivää. Hörähdimme välillä ihan ääneen nauramaan sitä äänekästä puheensorinaa, laulua, musiikkia ja käsien taputusta, mutta hiippailimme siitä sitten vähän syrjemmälle sivukadulle syömään. Ei voi muuta sanoa, kuin että me ihmiset olemme vaan niiiiin erilaisia. Ja hyvä tietysti niin. Kivahan sitä menoa oli katsoa, hetken.
