sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lähtötunnelmissa

Talvehtimisemme alkaa olla loppusuoralla helteisessä Torreviejassa, ja palaamme pian muuttolintujen lailla takaisin pohjolaan. Mitä näistä kuukausista sitten onkaan jäänyt mieleen? 

Yleisenä havaintona: Täällä eläminen on helppoa hommaa varsinkin kun on kyse kahdesta aikuisesta. Tosin onnistuu se lapsiperheiltäkin. Lähellä on skandinaavinen koulu, jossa voi opiskella myös suomeksi vaikka vain osan vuotta. Tästä esimerkkinä hyvä ystäväni, joka vietti naapurikunnassa viime syksyn alakouluikäisen lapsensa kanssa. Heidän kokemuksistaan voi lukea lisää täältä.

Mutta tässä joitain lähtöajatuksiani Espanjassa asumisesta:

Plussat


  • Ilmasto. Muutamana pimeimpänä talvikuukautena eli lähinnä joulu- ja tammikuussa Espanjan rannikollakaan ei ole erityisen lämmin, mutta täällä ei kuitenkaan sada lunta eikä ole pakkasta. Tai no, satoihan täällä tänä vuonna poikkeuksellisesti yhtenä päivänä lunta, mutta ei lasketa nyt sitä. Loppusyksy ja alkukevät ovat huomattavasti lämpimämpiä kuin mitä Suomessa on edes joskus parhaimpina kesäpäivinä.


  • Vuoristo. Maa on täynnä upeita patikointipaikkoja, joissa on liikuttavan kaunista vuoristomaisemaa silmänkantamattomiin. Varsinkin huhtikuussa luonto oli siellä hienoimmillaan. Patikointiretkiämme näissä maisemissa tulee varmasti ikävä, vaikka ei suomalaisessa metsässä ole todellakaan mitään vikaa. Korkeat avarat vuoret ovat vain jotenkin erityisen hienoja luonnonihmeitä.


  • Ympäristö. Asuinpaikkamme Torrevieja ei ole kovin viihtyisä kaupunkikuvaltaan, ja turisteja on paljon, mutta kaakkoisrannikon kaupunkina se on oiva tukikohta lähialueisiin tutustumiseen ja tietysti patikointipaikkoihin. Kävimme esimerkiksi Rondassa, Granadassa, Cartagenassa, Valenciassa ja Barcelonassa. Helpottaa vielä kummasti, kun on oma auto käytössä.


Miinukset


  • Roskat, lasinsirut, koirankakat. Jos joku asia täällä pistää vihaksi, niin välinpitämötön suhtautuminen roskaamiseen ja sotkemiseen. Roskaa on merenrannoilla ja kadunvarsilla hirvittäviä määriä. Tylsää ja tyhmää!


  • Torakat. Kuulostaa ehkä mitättömän pieneltä yksityiskohdalta, mutta sillä hetkellä, kun sellainen hiirenkokoinen tyyppi vipeltää omassa kodissa, asia on iso. Torakoita ei tule ikävä.


  • Varkaudet. Täällä on normaalia ja jopa edellytys, että jokaisen ikkunan ja oven edessä on kalterit tai muu lukollinen este. Mitään ei voi laskea hetkeksikään käsistään ja näkyvistä. Autoon ei saa jättää mitään. Tiettyyn varuillaoloon ja varomiseen on jo tottunut, mutta eihän se kivaa ole.

Ja lisätään loppuun vielä yksi lisäplussa:


  • Hintataso. Asuminen ja eläminen, palvelut, elintarvikkeet ja monet muut tuotteet tiettyjä merkkituotteita lukuunottamatta ovat huomattavasti Suomen hintoja edullisemmat. Se on aina iso plussa, mutta varsinkin täällä ollessa meille köyhille opiskelijoille. ;-)


Tästä kuvakokoelmasta kunnia kuuluu insinöörille. Käytettyjen patjojen kuvaaminen kadunvarsilta on ollut insinöörin keväinen kuvausprojekti. Ja patjoja tämän kylän kaduilla riittää. Yhtä hyvin olisi voinut kuvata myös vessanpönttöjä. Niitäkin on paljon.



Viininmyyjä perjantaimarkkinoilla.



















maanantai 1. toukokuuta 2017

Vanhoja moottoripyöriä ja kahvia janoon

Guadalestin kupeessa, kapean mutkittelevan tien varrella laakson pohjalla keskellä ei yhtikäs mitään on erikoinen nähtävyys: vanhojen moottoripyörien museo. Pelit ja vehkeet on viimeisen päälle tuunattu, ja niitä on paljon. Sisäänpääsymaksukin on vain kolme euroa. Museon vieressä myydään paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Viinejä ja muitakin juomia saa vapaasti maistella pienistä maistelulaseista. Siitä vaan tynnyrihanat auki. Aivan siis loistava idea! Insinööri laittoikin paikan päällä juomatastingin pystyyn ja valitsi meille vapun kunniaksi pullon vermouthia ja sherryä. Guadalestin kylä näytti olevan turistien suosiossa. Siitä huristelimme nopeasti läpi ja alas padotulle järvelle. Järven ympäri kulkee merkitty kävelyreitti. Eihän se ole vappu eikä mikään ilman patikointilenkkiä.

Eikä muuten pääsiäinenkään. Pitkien pyhien katkaisemiseksi päätimme lähteä vaihteeksi meren äärelle vuoristoon ulkoilemaan lähtöpaikkana La Azohía Cartagenan lähellä. Ilma oli lämmin, siis todella lämmin suomalaisen mittapuun mukaan. Ei tuullut eikä pilvenkään alle päässyt välillä varjoon. Juomat hupenivat jo alkumatkasta ja osa eväistäkin unohtui kotiin. Niin kova jano meillä oli mäkiä tarpoessa, että lämpimät kahvinjämätkin menivät suoraan kurkusta alas. Lisäksi teimme vahingossa reilun ylimääräisen mutkan. Kaiken huipuksi insinöörin vaelluskengästä lähti pohja irti, mutta nauhavirityksellä sillä pystyi jotenkin jatkamaan matkaa. Pieni epätoivo meinasi siinä väsyneenä ja janoisena iskeä. Seitsemän tunnin tarpomisen jälkeen saimme viimein kylän baarista vettä. Maistui aika hyvältä...

Guadalest (Alicante)































Sierra de la Muela, Cabo Tiñoso y Roldán (Cartagena)