Parasta on patikoiminen

Olemme viihtyneet nyt jo joitain päiviä Mijasissa, vanhassa valkoisessa kylässä kauniin vuoren rinteellä. Ja siis todellakin todellakin viihtyneet!

Täältä käsin on ollut helppo tehdä täsmäiskuja patikoimaan, ja Fuengirolassakin pistäydyimme. Siellä tuli jostain syystä sellainen ummikot ulkomailla -olo, mutta onpa sekin rantacity nyt nähty. Tauskia tai Mattia emme nähneet.

Majoituspaikkamme on kummallinen. Siis oikein viihtyisähän tämä on, iso aidattu alue, hyvin hoidettu puutarha, istutuksia ja palmuja, uima-allas, hulppeat näköalat vuorille ja merelle, asuntoja omilla sisäänkäynneillä. Mutta, olemme suhteellisen ison paikan ainoat asiakkaat.

Sen jälkeen, kun saavuimme eli jo useita päiviä sitten, emme ole nähneet aidan sisäpuolella ainuttakaan ihmistä toistemme lisäksi. Omistajan, saksalaisen herrasmiehen, tapasimme saapumishetkellä, mutta hänkin kertoi häippäsevänsä joulun viettoon kotimaahansa. Sanoi, että soittakaa tai lähettäkää sähköpostia, jos ilmenee ongelmia. Olemme täällä siis todennäköisesti joulunkin yli ihan vain keskenämme. Ihana rauha, mutta sitten kuitenkin, omituista.

Patikointia osa 1, Sierra de Mijas

Patikointia osa 2, Pizarra 

Asiaa seinistä

Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa kysyttiin vähän aikaa sitten, että missä kaupungissa sijaitsee tarunhohtoinen Alhambran palatsi. Kisaaja ämpyili, mutta mepä polleina tiedettiinkin. Granadassa tietenkin.

Pitsimäisin kuvioin koristeluja seiniä, pylväitä ja kattoja, suihkulähteitä, altaita, puutarhoja. Valtava alue kuninkaallista loistoa, jossa hyvin aisti sen, että muurien sisällä on vuosisatojen aikana tapahtunut ties mitä. Jos jossain niin täällä olisi voinut vaihtaa muutaman sanan seinien kanssa.

Vähän toisenlaisia seiniä ja kaikkea muuta kivaa löytyi noiden vanhojen muurien ulkopuoleltakin.