Ensimmäinen ja hyvinkin näkyvä asia ovat roskat.
Roskaaminen täällä osataan todella hyvin, mutta jätehuolto on vähän niin ja näin. Vai mitä sanoisitte, jos Suomessakin vanhat huonekalut ja oikeastaan kaikki paska, mitä kodeista heitetään pois, vietäisiin lähimpään kadunkulmaan? Niin täällä toimitaan. Sieltä löytyvät käytetyt patjat ja vessanpöntöt, kirjahyllyt, telkkarit ja sohvat. Kyllähän ne sieltä kerätään muiden jätteiden mukana pois, mutta eivät ne tietenkään kovin sievä näky ole. Pantillista pullonkeräyssysteemiä täällä ei ole, niinkuin ei monessa muussakaan maassa, vaan muoviset limppari- ja vesipullot sekä tölkit heitetään muun jätteen sekaan. Pahaa tekee. Lasipulloille on meidän kadunkulman roskiksillamme sentään oma keräyspisteensä.
Sääilmiöt
Kun täällä sataa, tuntuu kuin taivaalta joku suihkuttaisi vettä isolla painepesurilla. Suomessa sade on pahimmillaankin kesyä tihkusadetta siihen verrattuna. Rankkasateen jäljiltä tiet lainehtivat ja vettä tulvii vaaraksi asti. Ja kun tuulee, se on kuin Iso Paha Susi henkäisisi ja hönkäisisi niin, että melkein talotkin kaatuvat. Tammikuun Gloria-myrskyn jäljiltä meidän kotikadulla kaatui pari betoniaitaa. Ja rannassa tuulenpuuskat ja tyrskyt olivat heittäneet hevosenpään kokoisia kiviä monta metriä rantakadulle asti.
Mutta sitten kun paistaa, aurinko lämmittää talvikuukausinakin oikein lämpimästi. Ja suurimmaksi osaksi onneksi täällä paistaa ja on valoisaa. Kattoterassimme on ollut edelleen kovassa käytössä. Siellä on ihanaa istua auringon kanssa. Jos joskus kannattaa olla kateellinen tästä säästä, niin nyt. Viime päivät ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä, ja huomiseksi tänne luvattiin jopa +26!
Kiire ei minnekään
Kun espanjalaiset ajavat autoa, niillä on aina aivan hirvittävä kiire jonnekin. Lyhyellä ja kapeallakin kadunpätkällä kiihdytetään vauhti maksimiin. Auton voi kiireessä jättää parkkiin ihan mihin vaan, kunhan laittaa hätävilkut päälle, mutta kun päästään ruokakauppaan, kiire loppuu siihen. Ei ole ker-ta kaik-ki-aan e-nää min-ne-kään kii-re! On aikaa rupatella kassatyöntekijän kanssa viikon yksityiskohtaiset kuulumiset, ja näillähän sitä juttua riittää. Ja maksaa ostokset sentin kolikoilla.
Pelikoneet, tupakat ja viinat
Suomessa on pitkään kohistu siitä, että tuhannet pelikoneet pitäisi saada kaupoista pois. Täällä ei kaupoissa ole pelikoneita, vaan ne on piilotettu erillisiin pelipisteisiin ja joihinkin baareihin. Lottoamaan pääsee ja arpoja voi ostaa myös erillisistä kioskeista. Arpoja myydään myös mies ja koira -yritysperiaatteella kaupungilla kadunkulmissa.
Myöskään tupakkaa ei myydä kaupoissa, edes piilotettuna, vaan erillisissä tupakkakaupoissa, joista saa myös sähkötupakkatuotteet. Tupakkaa voi ostaa myös baarien automaateista. Ja sehän ei mikään uusi asia ole, että viiniä ja viinaa myydään nimenomaan ruokakaupoissa. Kalliimmat viinat tosin on sijoitettu kassojen lähelle lukollisiin lasivitriineihin.
Siesta ja aukioloajat
Yksi asia, johon en ikinä totu, on siesta. Tietyt kaupat ja ravintolat sulkevat ovensa iltapäiväksi ja avautuvat uudestaan illalla. Meillä taas on ihan päinvastainen rytmi. Kun lähdemme opiskelujen jälkeen liikenteeseen, paikat ovat kiinni. Jos ravintolaan haluaa, pitää tarkkaan katsoa, mistä saa mihinkin aikaan ruokaa. Osa ravintoloista avautuu vasta joskus puoli kahdeksalta illalla. Haloo, kuka jaksaa odottaa siihen asti? Siihen aikaan me olemme jo melkein nukkumassa.
Osa ruokakakaupoista oli muuten tammikuun alkuun asti auki myös sunnuntaisin. Nyt nekin ovat kiinni. Syytä en tiedä. Jostain luin, että kauppojen pitää olla kiinni tietty määrä sunnuntaipäiviä vuoden aikana, ja nyt niillä on sopiva hetki pitää ovet kiinni, kun on hiljaisempaa.
Junailua
Edellisen blogikirjoituksen aikoihin olimme juuri lähdössä Madridiin. Jätimme auton Alicanteen ja hyppäsimme siellä luotijunaan. Juna-asemilla on muuten turvatarkastukset lentoasemilta tuttuun tapaan. Kaksi ja puoli tuntia ja olimme Espanjan pääkaupungissa. Se on muuten superkiva kaupunki! Ihania baareja, puoteja, katuja, museoita ja rakennuksia, ja niin hyvää vermutia suoraan hanasta! Myöhemmin tällä viikolla teemme samanmoisen junaretken Barcelonaan. Tosin matka-aika on puolet pidempi.
Lopuksi vielä naapurikuulumisia. Seinänaapurimme, tämä nuori espanjalainen nainen, josta olen kertonut ja joka vietti villin joulun, on elänyt viime aikoina melko rauhallisesti. Joulun jälkeen poikaystävää on näkynyt - tai siis kuulunut - ainoastaan kerran! Sen yön jälkeen poikkis lähti aikaisin aamulla eikä ole sen koommin taas näkynyt - tai siis kuulunut. Musiikkia naapurissa toki soitetaan, ja kavereiden kanssa rupatellaan kovaan ääneen ja paljon. Hänellä on siis todella kantava ääni ja hän myös puhuu todella paljon, siis todella paljon. Ensimmäisenä asiana aamulla hän soittaa jollekulle, ja täkäläisten tapaan puhuu puhelimeen tietysti kaiuttimen kautta. Usein illalla kun me menemme jo nukkumaan, kalkatus jatkuu edelleen. Hän puhuu päivässä yhtä paljon kuin minä ehkä parissa viikossa.
Mutta kyllä täällä muutkin kerrostalokyttäävät kuin minä. Tien toisella puolella on samanmoinen rivi kaksi-kolmikerroksisia taloja ja ihan meitä vastapäätä yhteen niistä tehdään remonttia. Kattoterassi muutetaan asuinhuoneeksi. No, meidän automme oli tämän remonttikohteen edessä ja siihen piti saada tilaa jätelavalle. Remppamies koputti ulko-oveemme ja pyysi meitä siirtämään auton pois. Mehän siinä sitten ihmeteltiin, että miten ihmeessä hän osasi tulla vastapäätä talon kolmanteen kerrokseen oikean oven taakse, niin selvisi, että remppakohteen naapuri, latvialainen vanhempi herrasmies, jonka kanssa emme ole ikinä vaihtaneet sanaakaan, opasti remppamiehen oikealle ovelle.
Toivottavasti emme ole jääneet latvialaisemiehen mieleen siitä, että olen vahingossa bongannut hänet ottamassa nakupellenä aurinkoa hänen omalla kattoterasillaan. Meidän kattoterassilta kun on suora näkymä sinne - tai ainakin jos vähän kurkottaa, niin jonkinlainen näkymä kuitenkin.
Nastaa helmikuun jatkoa kaikille!
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti